18. elokuuta 2017

marjastuksen satoa



Kotiympäristömmä marjasato alkaa vaikuttaa niin runsaalta, etten ehkä ehdi kaikkea kerätä talteen. Mitenkään kohtuuttomasti meillä ei marjoja toki kulukaan, oikeastaan viime syksyn omenahillotkin ovat vielä pakkasessa hups. Omenasta puheen ollen, leikkasimme omppupuitamme keväällä melkoisen reippaasti ja puuparat näyttävät miltei alastomilta. Rankasta harvennuksesta huolimatta, omenaa on tulossa silti ihan hyvin. Äkkiseltään omenat eivät näyttäneet myöskään niin rupisilta, kuin aiempina vuosina. Tänä vuonna en omenoista aio tehdä hilloa, sillä siinä muodossa se kuluu meillä ilmeisen kehnosti. Sen sijaan ajattelin siivuttaa omenat viipaleiksi ja pakastaa sellaisenaan.

Pihlajanmarjojen kypsymistä olen odotellun kuin kuuta nousevaa, vaan nytpä ne alkavat olla komean punaisia. En ole koskaan käyttänyt pihlajaa mihinkään muuhun, kuin antanut oksia kaneille. Nyt olisi tarkoitus kerätä marjatkin talteen. Hyödynnän niitä askarteluihin ja leivontaan. Jos määrällisesti saan kerättyä paljon ja saan jonkun aikaansaamispiikin, niin niistä voisi tehdä hilloakin. En  ole ikinä pihlajanmarjahilloa maistanut, mutta somessa sitä on kehuttu.



Omat jättivadelmataimeni ovat aika riutuneita. Kastelua olisivat selvästi tarvinneet enemmän, toivon että juuret säilyvät ja saadaa ensi vuonna maasta uutta versoa. Ensimmäisinä vuosina omista taimista ei toki voi marjaa odottaakaan. Sen sijaan  kivikossa on villivadelmapuska ja tuolla syvällä metässä sitä onkin ihan mielin määrin. Alku viikosta kävin tarkistamassa tilannetta ja raakoja olivat. Nyt pitäisikin jo kiireen vilkkaa mennä keräämään vatut talteen. Niitä meillä kuluu, menee sekä mehussa, että muutoinkin käytetään.

Punaherukkapuskat notkuivatkin ihan maata myöten marjaa. Maassa roikkuvat oksat katkoin kaneille, muutoin keräilin marjoja itselle. Mehua niistä tehtiin, oikein muutoin ei ole käyttöä. Puskat olisivat myös leikkuun tarpeessa, retkottavat tosiaan pitkin maata ja siellä jossain on kyllä tukikehikot. Vaan kun ovat vuosien saatossa saaneet vapaasti kasvaa, niin ovatkin pukanneet reilusti uutta oksaa ja vartta.



Karviaispensaat tekevät uskollisesti pikkuista satoa, vielä oli hiukan liian raakaa kerättäväksi. Viime vuonna pakastin sellaisenaan ja käytin piirakoihin. Ja kaikki kerätyt karviaiset kuluivatkin jo ennen joulua! Näin varmasti tänäkin vuonna.

Sienikorin ostin nyt viikolla ja viikonloppuna menenkin katsomaan sienitilannetta. Yksittäisiä kantarelleja olen löytänyt, niin pieniä määriä tosin, että ne ovat päätyneet vain leivän päälle. Sienestys kiinnostaa koko ajan kahta enemmän, mutta taitojen perusteella usein vähän epäilyttää. Kantarelleja taidan keräillä tämän syksyn, ehkä ensi vuodeksi voisi opetella toisenkin ruokasienen. Jos maastosta en itse löydä ihan talven vara määrää, taidan tyytyä ostamaan torilta. Sienten menekkikään ei loppu viimein niin valtava ole, sillä ne maistuvat taloudessamme vain minulle.

En malttaisi millään pysyä poissa tuolta metsästä, siellä on niin paljon kaikkea ihanaa ♥ Kerro, keräätkö sinä jotakin metsästä ja mitä? :)

16. elokuuta 2017

linkkaa blogisi ja saat näkyvyyttä



Lukulistallani on jo paljon hyvää luettavaa, mutta haluaisin löytää uusia persoonallisia helmiä. Ehkä siis juuri sinun blogisi. Blogeista voi linkittää omansa ja suositella vaikka omia lemppariblogejaan. Käyn kaikki linkatut läpi ja syksyn mittaa esittelen uusia löytöjä ja suosikkejani. En ole varsinaisesti rajannut linkattujen blogien sisältöä, mutta alla omia ensisijaisia kiinnostuksen kohteitani

askartelu / diy / kanit / käsityöt / luonto / retkeily / rintamamiestalo / ruuanlaitto / taide / valokuvaus

Sitten vain linkkaamaan, käytättehän alla olevaa koodia työtäni helpottamaan :)

<a href="blogisi osoite">blogisi nimi</a>

12. elokuuta 2017

Oikku ja Vekku ne yhteen soppii



Päivät ovat kuluneet vikkelään uuden työn ja eläinlauman huollon ohella. Oikku on kotiutunut oikein mainiosti, se on mitä suloisin pikku pupu (sotkee tosin tehokkaasti). Oikku ihmetteli muutaman päivän sisäeloamme, jonka jälkeen Vekku tuli keittiöön sen seuraksi. Vekku rakastui oitis tulokkaaseen, Oikkua vain vähän järkytti kaverin reipas tutustuminen.

Muutaman päivän puput kimppailivat sisällä ja Oikku haki Vekusta paljon turvaa. Eilen kaksikko muutti ulkotarhaan ja siellä oleskelevat sulassa sovussa. Oikku oli ihan loistohankinta kaverikaniksi ja Vekku silminnähden onnellinen lajitoverin seurasta.

Tänään ennen kaatosadetta jänöt pääsivät ulkoilemaan pihaan vapaaksi. Oikein reippaasti Oikku paineli Vekun mukana. Nyt tietää pienikin, missä on parhaat herkut, marjapuska piilot ja talon alle johtava kolo.