22. helmikuuta 2018

suunnitelmia puutarhaan



Ulkona paukkuvat talven kovimmat pakkaset, mikäs sen parempi hetki suunnitella puutarhaa. Talven ystävänä yllätyin itsestäni, sillä odotan lumien sulamista kuin kuuta nousevaa. Haluaisin jo päästä kevättöihin! Onneksi sisällä voi kasvattaa yrttejä ja esikasvattaa kesän muita herkkuja. Tänä vuonna suunnittelen tarkemmin ja realistisemmin, sillä viime kesänä pihan huolto meni ihan harakoille.

Pihassamme on jo
2 omenapuuta
2 jättivadelman taimea
2 karviaispensasta
2 punaviinimarjapensasta
1 laatikossa raparperia
1 laatikossa ruohosipulia
Mansikantaimet jos selvisivät talvesta...
Villiyrtteinä mm. nokkosta, voikukkaa, horsmaa jne.

Lahopuutarhan laatikoihin istutan
- palsternakkaa
- lehtikaalia
- punajuurta
- parsakaalia

Vanhalla mansikkamaalla kasvatan
- perunaa
- valkosipulia




Yritin kaivella nettiä ja valikoida mahdollisimman vaatimattomia ja helppohoitoisia ruokakasveja. Olen pienestäkin sadosta hyvin onnellinen. Viime kesän suurin ongelma olivat runsaat rikkakasvit, sekä kotilot. Keväällä onkin niiden suhteen alettava heti tositoimiin maanmuokkauksella ja muulla. Kaapissa on nyt myös etanaraetta ja rikkakasvintorjunta-ainetta. Laatikkoviljely on suuri helpotus, mutta niihinkin kotilot kyllä löysivät tiensä.

Tontilta olisi tarkoitus kaataa muutamat isot kuuset ja koivut, jotta piha kuivuisi nopeammin. Alapihalla seisoi vesi viime keväänä aika kauan, sillä aurinko ei juuri pääse sinne paistamaan. Pieni auringonpaiste ei olisi myöskään kasvimaapuuhien suhteen haitaksi. Risuaitaa jatkamme kun maa on sulanut, viime kesänä aika ja aitatolpat loppuivat kesken. Itse risua kyllä riittää.

Keittiöön onkin ilmestynyt jo muutamia yrttejä kasvamaan. Huonekasveille vaihdoin mullat ja muutoinkin vähän sisustin kasveilla. Sisätilan kasveista lisää myöhemmin. Alla muutama kysymys lukijoille!

Voiko valkosipulia kasvattaa sisällä? Suosituksia ikkunalaudalla kasvatettaviin yrtteihin?

20. helmikuuta 2018

vauvat ystävänpäivänä

Ystävänpäivälle siunaantui harvinaisen mukavaa puuhaa, kun kaveri pyysi kuvaamaan hänen ja ystävänsä puolivuotiaat neidit. En ole ikinä kuvannut pieniä lapsia, saati vauvoja, viimeksi vuosi sitten yksivuotiasta. Siispä vähän oli hakemista ja harjoiteltavaa, mutta lopputulemana saatiin monta oikein kivaa ruutua.

Kiitoksia ainutkertaisesta kuvauskokemuksesta ♥ Pari otosta tännekin dokumentiksi.

19. helmikuuta 2018

kuin kootut teokset tilitys



Jopas on ollut niin touhukasta, etten ole ennättänyt avata tietokonetta ollenkaan! No mutta nyt viimein, pieni kuulumis- ja ajatustulvakoonti (sekava sellainen). Ulkona on ollut ihanaa ilmaa, tosin lumen sataminen alkaisi nyt riittää. Tässä ei ehdi muuta kuin kolata pihaa ja polkuja auki, kantaa linnuille ruokaa ja rallittaa ahkion kanssa liiteri - tupa väliä. Valoisaa on tosin pidempään, joten tuota rundia ei tarvitse juosta enää pimeässä.

Vaikka viime päivinä onkin ollut toistakymmentä pakkasta, on ilmassa keväänkin merkkejä. Ensimmäisenä tietysti aurinko, mutta myös linnut. Hiukankin kun on osunut leudompi päivä, starttaa pikkuisten sirkutus pihapuskista auringon noustessa. Tänä aamuna lähimetsässä huhuili pöllökin! Taitaa kani kesällä ulkoilla vain kytkettynä tai suojaisasti aidatulla alueella.

Viime viikolla oli viimeinen neuvola (jossa kaikki ok) ja sen jälkeen lähdettiinkin kaverin kanssa sivistymään. Paikallinen Miss Ada Bistro&Cafe (juttu tulossa myöhemmin) on hurmannut minut jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla miljöö ja huippuhyvä lounas. Toiselle kertaa olin tarkistanut, saako ruokaseuraksi ottaa koiran. Sai ottaa, enkä ole ikinä ollut koiran kanssa niin tervetullut mihinkään, vau. Kaverin kanssa pohdittiin jälkikäteen, että suomalaisena sitä vaivaantuu saadessaan positiivista huomiota. Haukut olivat mallikasta lounasseuraa ja mennään toistekin.

Lounastuksen jälkeen lähdimme Tampereelle kiertelemään. Olen alkanut tutkia luontaistuotekauppoja ja niiden tarjontaa. Tarkoitus olisi, että vain reseptilääkkeet noutaisin apteekista. Rautavalmisteeksi nappasin tällä kertaa Nokkosin purkin. Hemoglobiinini olikin neuvolakäynnillä laskenut melko alas, tulevaa synnytystä ja verenhukkaa ajatellen ei kovin hyvä. Pikku puodin hyllyt notkuivat söpöjä purkkeja ja pulloja. Onnistuin silti hillitsemään itseni ja pääsin ulos vain kahden purnukan kanssa.

Kukkakaupoille oli keväthuumassa riennettävä oitis! Plantagenin yrttitaimivalikoima oli surkea. Mäkimeirami ja minttu lähtivät mukaan, vaikka listani oli pidempi. Keittiön pöydälle valikoin pikkuruusuja, olohuoneeseen narsissit (joista ensimmäinen kukkii) ja yhden muratin. Muutaman pienen istutuspurkin jouduin ostamaan, sillä epähuomiossa olin vienyt pesemäni peltipurkit kierrätykseen. Kasviostokset pysyivät hyvin maltillisina, olihan kotona jo jokunen odottamassakin.

Muuta puuhaa tässä hiljaisella kaudella. Suojasin sohvat kotimaisilla lakanoilla, olen alkanut siivoamaan etikan ja soodan kanssa, tuskaillut kestoliivinsuojien kanssa*, solminut amppelinaruja, laskenut ruokakuluja, harjoitellut leipomaan, suunnitellut puutarhaa ja todennut sen olevan tänä vuonna ehkä suuruudenhullua. Päiväpuuhien lisäksi olen nukkunut tunnin siellä ja toisen täällä ja tänäänkin olen herännyt aamuyöllä varttia vaille neljä.

Luonnoksissa on useampi postaus vailla otsikkoa tai kuvia ja asiaa olisi paljon. Kevät on niin puhuttavaa aikaa! Luulenpa kuitenkin, että Papun aiheuttama postaustauko tulee nopeammin kuin arvaankaan. Jännittää kyllä jo melkoisesti.

Rapsakoita helmikuunpäiviä sinulle!

*Liivinsuojat aioin ensin virkata mutta lanka on kovin ohutta. Ohjeissa kehoitetaan huovuttamaan tai käyttämään bambukangasta. Minulla on vain bambulankaa, enkä taatusti osta kangasta näin pieneen työhön. Huovutettavia lankoja ei myöskään löydy, jospa kokeilen seuraavaksi virkata kaksinkertaisesta langasta. Joka tapauksessahan bambulappu tulee ihoa vasten, väliin froteeimu ja kuosiksi farkku. Käsityötkin ovat vähän rääpeltämistä, kun "en minä tätä varten hanki uutta" ja täytyy soveltaa siitä mitä kaapista löytyy. Mutta ei se ulkonäkö vaan käyttöaste, kunhan toimii niin hyvä.